Pennun hoito-ohjeita

PENNUN IKÄVAIHEET

Pentu kasvaa kohdussa noin 63 vrk:n ajan. Syntymän jälkeen vegetatiivinen kausi kahteen viikkoon asti. Tällöin pentu käytännössä vain nukkuu ja syö. Pennun jatkoa ajatellen on kuitenkin hyvin tärkeää että pentua käsitellään myös tänä aikana. Noin 2-3 viikon iässä pentu alkaa valmistautua oppimiseen. Vaihetta kutsutaan siirtymäkaudeksi.

Koiran elämän ratkaisevin kausi eli leimautumiskausi alkaa noin kolmen viikon iässä ja jatkuu noin 12 viikon ikään saakka. Tänä aikana kokemiaan ja oppimiaan asioita koira ei unohda, ja ne heijastuvat sen käyttäytymiseen koko sen loppuelämän ajan. Leimautumiskauden alussa, kennelissään, pentu tottuu ympäristöönsä: emoonsa, sisaruksiinsa, ihmisiin, ääniin jne. Tätä kautta pidetään yhtenä tärkeimmistä psyykkisen kehityksen kannalta. Seitsemästä viikosta eteenpäin alkaa nk. nopean oppimisen kausi. Koira oppii ja ottaa vastaan enemmän kuin koko elämänsä aikana yhteensä. Tässä iässä pentu oppii ymmärtämään käskyjä ja puhetta ja tällöin olisikin hyvin tärkeää puhua pennulle paljon ja selkeästi. Pentu oppii nyt myös kiellot ja alistuu niitä noudattamaan. Pennun mahdollinen dominoiva luonteenlaatu tulee tässä ikävaiheessa hyvin esille, joskin havaitseminen vaatii yleensä kokenutta "koirasilmää".

Sosiaalistumisen kaudella (8-16 vk) pennun tulisi päästä tutustumaan mahdollisimman paljon erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin, koiriin jne. Tämä voi olla monelle pennunomistajalle vaikea tilanne, koska pennulla ei vielä ole rokotuksia ja emonkin antamat suoja-aineet alkavat vähitellen menettää tehoaan. Kuitenkin on syytä punnita tarkkaan molempia vaihtoehtoja. Toisaalta pennun riski sairastua on suurempi, jos sitä viedään yleisille paikoille jo heti sen tultua uuteen kotiinsa (Tietenkään pentua ei kannata vielä tässä vaiheessa viedä koirapuistoihin, joissa mahdolliset kulkutaudit pesivät!). Toisaalta taas, jos sitä pidetään neljän seinän sisällä aina neljän kuukauden ikään saakka, on paras sosiaalistumiskausi jo ohi, ja pennun opit tältä saralta jääneet mitättömiksi. On syytä muistaa että tällä ajanjaksolla tapahtuneet asiat koira muistaa lopun ikäänsä, joten sitä olisi pystyttävä suojelemaan järkyttäviltä kokemuksilta. Tänä aikana tapahtuneista asioista johtuvia traumoja on myöhemmin hyvin vaikeata ellei mahdotonta saada korjatuksi.

Noin 5-6 kuukauden ikäisenä pentu on yleensä alistuvaisempi kuin aikaisemmin. Kaikenlainen puuhailu ihmisten kanssa tuottaa sille mielihyvää. Tässä ikävaiheessa pentu oppii parhaiten erilaisia yhteistyötä vaativia taitoja kuten kauniisti hihnassa kulkemisen, autossa matkustamisen jne. (harjoittelu toki kannattaa aloittaa jo paljon aikaisemmin). Tällä kaudella pennulle pitäisi uhrata mahdollisimman paljon aikaa, koska tämä kausi on pennun psyykkisen kehityksen kannalta hyvin tärkeä ja positiiviset kokemukset ihmisten kanssa suunnattoman tärkeitä jatkoa ajatellen. Noin 6-7 kuukauden iässä pentu tulee puberteettiin. Tämä on koiralle yhtä vaikeaa aikaa kuin meille ihmisille. Koira voi olla oikukas ja tasapainoton ja omistajasta voi tuntua että koira on unohtanut kaiken aiemmin oppimansa. Koira voi jopa käyttäytyä arasti tai aggressiivisesti tilanteissa, jotka ovat aiemmin sujuneet täysin ilman ongelmia. Toisilla yksilöillä puberteettia tuskin huomaa. Tällä kaudella koiran koulutus kannattaa jättää vähemmälle ja antaa koiralle aikaa. Yleensä tilanne rauhoittuu muutamassa kuukaudessa.

Kun puberteetista on päästy yli, tulee koirasta taas yhteistyöhaluisempi ja koulutusta voidaan jatkaa uudella innolla.

RUOKINTA

Pennuille tarjotaan noin kolmen viikon iästä alkaen hyvänlaatuista penturuokaa emonmaidon lisäksi. Pikkuhiljaa emonmaito jää pois ruokavaliosta ja pennut siirtyvät käyttämään pääasiallisesti penturuokaan. Pentu saa mukaansa sitä ruokaa mitä se on kasvattajan luona syönyt, jonka avulla se on mahdollista totuttaa pikkuhiljaa mahdollisesti toiseen ruokaan jos tarpeen.

Suurikokoisen rodun pennun kasvaessa kokonaisenergiansaanti on pidettävä kurissa, jotta kasvu ei olisi liian nopeaa ja jotta pennulle ei kertyisi ylipainoa. Suuren rodun pennun pitäisi kasvaessaan olla hoikka, ei missään nimessä yhtään pullukka! Nopea kasvu ja ylipaino aiheuttavat kasvuhäiriöitä luissa ja nivelissä, koska vielä kehittymättömään tukirankaan kohdistuu liian kova rasitus ( seurauksena, periksi antavat ranteet, ulospäin kääntyvät käpälät, pihtikintut jne..) Myös liiallinen liikunta kasvuiässä aiheuttaa näitä vaurioita.

Yleinen harhaluulo on että ylimääräinen kalkkilisä yhdessä penturuuan kanssa saisi koiran kasvamaan suuremmaksi. Tosiassa vaikutus voi olla päinvastainen: liika kalkki vaikuttaa haitallisesti pennun kasvuun.

Pentu syö luovutusiässä 4 kertaa päivässä. Annokset jaetaan tasaisesti aamusta iltaan. Ruokaa pidetään tarjolla vain tietyn ajan, noin 15minuuttia ja sitten se otetaan pois, vaikkei pentu olisikaan syönyt kuppiaan tyhjäksi. Ruoan pitäminen esillä koko ajan ei ole suositeltavaa. Raikasta vettä pidetään saatavilla koko ajan. Pennun kasvaessa ruokintakertojen määrää vähennetään kolmeen ja noin kahdeksan kk ikäisesti alkaen pennun voi ruokkia kahdesti päivässä. Näin jatketaan läpi koko koiran elämän. Aivan tarkkoja aikoja jolloin ruokintakertoja vähennetään on vaikea sanoa, koska se on yksilöllistä. Kun ruokaa alkaa selvästi jäädä kuppiin on aika harventaa. Kuivamuonan annetaan luota noin 15-30minuuttia lämpimässä vedessä kunnes se on pehmennyt. Pennulle kuivamuona tarjotaan aina pehmitettynä. Myöhemmin kun hampaat ovat vaihtuneet voi sille tarjota kuivamuonan ilma liotusta kuivana, mutta silloin on huolehdittava veden saannista. Ruoka turpoaa vatsassa ja vaatii nestettä. Suolainen ja mausteinen ruoka ei sovi koiralle. Maito ei myöskään sovi koiran vatsalle koska se ei pysty pilkkomaan maitosokeria. Hyla-tuotteista valmiiksi hapatetut valmisteet kuten viili, piimä, jogurtti ja raejuusto ovat koiralle terveellisiä. Ruoka on tarpeeksi hyvää silloin kun koira voi hyvin, karva kiiltää ja ulosteet ovat suhteellisen pienet ja silmät kirkkaat.

Pentu saattaa oikutella ruokansa kanssa ja yrittää saada "parempia" ruokia kuppiinsa. Jos tähän menee lankaan kerran, ei itsepäinen ja ovela Canario näe rajoja siinä kuinka pitkälle oikuttelua voi jatkaa, ja tuloksena on nirso koira jolle ei kelpaa juuri mikään. Eli pentu syö sitä mitä sille tarjotaan tai sitten se paastoaa. Kuppi pois ja sama ruoka eteen seuraavalla kerralla. Yksikään pentu ei kuole nälkään ruokakuppinsa ääreen!! Onneksi nirsoilu ei yleensä ole ongelma vaan päinvastoin, Canariot syövät kaikkea ja suurella ruokahalulla! Pentu saa mukaansa sitä ruokaa mitä se on kasvattajan luona syönyt, jonka avulla se on mahdollista totuttaa pikkuhiljaa mahdollisesti toiseen ruokaan jos tarpeen.

Kasvuiässä hankittu ylipaino on haitaksi kehittyville luille ja nivelille. Aliravitusta pennustakaan ei kehity tervettä aikuista koiraa. Punnitusten ohella kannattaa ajoittain tunnustella pennun kylkiluiden päällä olevaa rasvakerrosta. Liian laihalla pennulla kylkiluut tuntuvat terävinä ja rasvakerros puuttuu joten ruuan määrää tulee lisätä. Hyväkuntoisella, solakalla pennulla, kylkiluiden päällä tuntuu pehmeä rasvakerros, jonka alta kylkiluut kuitenkin selvästi tuntuvat. Lihavalla pennulla rasvakerros on paksu eikä kylkiluita tunne. Sillon ravinnon määrää kannattaa vähentää joksikin aikaa. Aikuisen koiran ravitsemustilan arvioinnissa käytetään samaa menetelmää.

Jos pennun kasvussa ilmenee vähäpätöisiltäkin tuntuvia ongelmia, ota hetimiten yhteys kasvattajaan!

Mahalaukun kiertymisen ehkäisemiseksi koira ruokitaan aina niin että ruokinnan ja lenkkeilyn väliin jää vähintään kaksi tuntia aikaa. Aina parempi mitä enemmän aikaa lenkkeilyn ja ruokinnan väliin jää. Myös kaikenlainen muu riehuminen ja kiihtyminen ei kannata ennen ja jälkeen ruokailun.

VAARALLISET RUOKA-AINEET

* Suklaa

* Ksylitoli

* Sipuli

* Viinirypäleet ja rusinat

* Pullataikina

* Raa'at juurekset ja maissintähkät, hedelmien siemenet

* Homeiset ruuat

KOTIUTUMINEN

Ennen koiranpennun tuloa koti on hyvä järjestää kuntoon uutta perheenjäsentä varten. Pentu tutkii uteliaasti uutta kotiaan. Pennulle vaaralliset esineet ja arvokkaat huonekalut kannattaa siirtää väliaikaisesti pennun ulottumattomiin.

Pennun tullessa kotiin sen ensimmäiset viikot ovat yhteisen elämänne kannalta erittäin tärkeitä. Pentu imee itseensä paljon vaikutteita ja oppeja tavallisissa arkielämän tilanteissa, se oppii luottamaan sinuun laumanjohtajana. Kaiken pentuun panostamasi saat monin kertaisena takaisin.

Ennen pennun tuloa kannattaa miettiä mitä sääntöjä tahdot sille opettaa. Koira olettaa laumansa johtajan olevan rauhallinen ja määrätietoinen, käyttäytyessäsi niin koirasi luottaa sinuun ja kykysi johtaa säilyy.

Ensimmäisinä päivinä pentu voi ikävöidä sisaruksiaan ja äitiään sekä kaikkea tuttua ja turvallista vanhasta kodistaan. Pentu saa kasvattajalta mukaan jotakin tuttua, mikä on ollut pentulaatikossa ja haisee siis pennun nenään tutulta, esim. lelun. Tämä auttaa pentua sopeutumaan uuteen kotiinsa. Pentu voi aluksi ikävissään itkeskellä, kieltäytyä syömästä tai joutua jopa ripulille, mutta nämä oireet menevät yleensä muutamassa päivässä ohi. Pennuille on syötettävä uudessa kodissa ehdottomasti samaa ruokaa, kuin kasvattajan luona, koska ruuan muutos aiheuttaa helposti ripulin ja se on erityisen harmillista ja jopa vaarallista pienelle pennulle. Ripuloiva pentu voi kuivua ja muuttua apaattiseksi ja tällöin on jo kiire lääkäriin. Lääkäri voi nesteyttää ja lääkitä pentua sen kunnon mukaan. Harvemmin pentu kuitenkaan saa niin pahaa ripulia jos kasvattajalta saatuja ruokintaohjeita noudatetaan.

Vasta kun pentu on selvästi kotiutunut, on syytä päästää ystävät ja sukulaiset katsomaan uutta asukkia. Ensimmäiset päivät uudessa kodissa tulisi olla rauhallisia ja kaikkea turhaa hössöttämistä tulisi välttää vaikka sitä pikku riiviötä olisi mukavaa helliä koko ajan. Pentua aletaan opettaa yksinoloon kun se on kunnolla kotiutunut. Pentua ei saa heti jättää yksin koko työpäiväksi, heti kun se on tullut uuteen kotiinsa. Harjoittelu aloitetaan lyhyillä ajoilla, pari minuuttia kerrallaan. Vähitellen aikaa voi pidentää. Varsinkin pentuaikana olisi hyvä, jos joku pääsisi käymään työpäivän aikana pennun luona, ulkoiluttamassa ja ruokkimassa sen.

Kun jätät pennun ensi kertaa yksin, kannattaa sinun valita sellainen aika, jolloin pentu on rauhallinen ja ehkä väsynytkin, esim. leikkihetken jälkeen. Pentu ei saa missään nimessä vielä nukkua kun lähdet! Pennun luota ei saa lähteä "salaa", koska siitä voi kehkeytyä pahimmanlaatuinen eroahdistus. Silloin pentu seuraa sinua joka paikkaan peläten, että jos se jättää sinut hetkeksikään silmistään, sinä "hylkäät" sen. Pennulle voi rauhallisesti ilmoittaa, että "minä tästä lähden postilaatikolla käymään", niin että pentu ymmärtää sinun lähtevän. Sille voi myös jättää jotakin mielekästä puuhaa, kuten puruluun, puuhapallon tai kumisen Kongin, jonka sisällä on herkkuja. Näin pentu oppii, että se on oikeastaan aika kivaa, kun äippä tai iskä lähtee käymään jossain. Pentu voi aluksi alkaa itkeä tai jopa ulvoa yksin jäädessään, mutta sisälle ei kannata heti mennä takaisin, vaan vasta sitten kun pentu on hiljaa. Jos menet sisään pennun huutaessa, se hoksaa että huutamalla sen omistajan saa nopeasti takaisin. Palkitset siis koiran ulvomisesta. Mene sisään vasta hiljaisuuden laskeuduttua, niin palkitset pennun oikeasta toiminnasta. Jos perheessä on muita koiria, kannattaa pentu opettaa jäämään myös ihan ypöyksin, eikä aina kavereiden kanssa. Joskus voi tulla tilanteita että pennun on osattava jäädä ihan yksin kotiin, ja se ei välttämättä onnistu ilman erityistä harjoittelua, jos sillä on aina ollut muut koirat seuranaan.

TAPAKASVATUS

Pennun kotiuduttua alkaa heti arkea helpottavien taitojen opettelu. Sisäsiisteyden lisäksi leikin varjolla aletaan harjoitella kontaktia, hihnassa kävelyä ja luoksetuloa. Perheen kesken on hyvä sopia, mitä sanoja koiran koulutuksessa käytetään ja mitkä ovat mahdollisia kiellettyjä paikkoja koiralle. Näin koiran kouluttaminen on johdonmukaista.

Jos et halua, että koira kuraisen lenkin jälkeen hyppää sohvalle, et voi sallia sitä pennultakaan. Koira ei ymmärrä miksi toinen tilanne eroaa toisesta, se toimii selvien sääntöjen mukaan. Asia on joko sallittu tai kielletty. Alusta alkaen on oltava päättäväinen ja johdonmukainen kasvattaessaan koiraa talon tavoille. Jokainen ratkaisee tietenkin itse mikä on koiralle sallittua uudessa kodissa mutta tietyt perussäännöt on jokaisella koiralla oltava jotta siitä kasvaa yhteiskuntakelpoinen koirakansalainen.

Toimenpiteet ja kaikki käsittelyt tulee tehdä pennulle mahdollisimman miellyttäviksi, kohtelemalla pentua rauhallisesti ja kunnioittavasti. Toimenpiteisiin ei saisi liittyä kivuntunteita, jotta pentu ei opi pelkään tilanteita. Pennun vastaan rimpuilu ei ole kuitenkaan syy toimenpiteen keskeyttämiseen, pentu voi oppia toistamaan rimpuilun välttääkseen epämieluisia tilanteita.

Koira on laumaeläin ja kun se muuttaa uuteen kotiin perheestä tulee sen uusi lauma. Tässä laumassa koiran paikka arvojärjestyksessä on koko sen elämän ajan alimmalla sijalla kaikkiin perheenjäseniin nähden. Kaikista isotteluyrityksistä rangaistaan niin että koira ymmärtää tehneensä väärin. Muuten se saattaa yrittää joskus myöhemmin toisessa tilanteessa uudelleen. Ihmisen johtaja-asema on oltava voimassa kaikissa arkipäivän tilanteissa, murinaa ja irvistelyä ei sallita milloinkaan. Koulutus tähän aloitetaan pienestä pitäen, pentua käsitellään mahdollisimman paljon, kynnet leikataan ja pentua pidetään aloillaan muutenkin vain. Käsittelytilanteet viedään loppuun asti johtajien ottein. Kun leikataan kynnet, leikataan loppuun asti vastustelusta huolimatta.

Jos pennun leikki käy liian rajuksi se puree tai repii vaatteita on se hyvä rauhoittaa kääntämälle se selälleen ja pitämällä siinä kunnes se on rauhoittunut. Tämä asento on koiralle alistusasento ja emä opettaa pennuille tapoja kääntämällä ne selälleen ja murisemalla niille jos ne riehuvat ja repivät liikaa. Selälleen käännetty pentu protestoi kiljumalla ja rimpuilemalla, mutta on tärkeää ettei se saa silloin tahtoaan lävitse. Se pidetään aloillaan kunnes se on rauhoittunut. Jos tilanne jätetään kesken, pentu keksii heti mitä tehdä kun asiat eivät mene sille mieluisalla tavalla ja seuraavalla kerralla se vaan kiljuu ja rimpuilee kahta kauheammin.

Kielto, toruminen ja rangaistus pitää tapahtua sillä hetkellä kun koira tekee jotakin kiellettyä ja kehuminen ja palkkio kun koira toimii oikein, ovat nopein tapa saada koira oppimaan talon tavoille.

UNI

Suurin osa pennun elämästä kuluu nukkuessa. Se tarvitsee unta kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Pennulle on oltava lämmin, pehmeä makuupaikka, jossa se sää häiriöttä nukkua aina kun sitä väsyttää. Kaikki leikit ja puuhat on ajoitettava pennun aikataulun mukaisesti. Nukkuvaa pentua ei saa herättää!!

SISÄSIISTEYS

Pennun sisäsiistiksi opettaminen vaatii kärsivällisyyttä. Se onnistuu sitä nopeammin mitä enemmän pennun kanssa voi viettää aikaa sen sopeutuessa uuteen kotiinsa. Pennuilla on ollut kasvattajan luona oleskelutilassaan sanomalehtiä, joiden päälle ne ovat enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä opetelleet tekemään tarpeensa. Sanomalehtiä kannattaa pitää pennulla uudessa kodissakin. Yleensä pentu oppii tekemään hätätarpeensa niille ja hyvä niin. Pikku hiljaa pennun olisi kuitenkin syytä oppia tekemään kaikki tarpeensa pihalle. Lehteä voi pikkuhiljaa siirtää lähemmäs ulko-ovea, tällöin on helppo havaita milloin pentu pyrkii kohti lehteä ja viedä se ulos, jos se on mahdollista. Pentua oppii myös "lukemaan", sen käytös kertoo milloin on hätä ulos. Aina kun pentu on herännyt, syönyt tai riehunut se viedään ulos tarpeilleen. Kun pentu on tehnyt, tai paremminkin on tekemässä tarpeitansa pihalle, sitä kehutaan. Näin se tietää tekevänsä oikein ja vähitellen se ehdollistuu tekemään kaikki tarpeensa ulos.

Pentua ei saa rangaista, jos se tekee tarpeensa sisälle. Se ei tiedä mistä sitä rankaistaan ja menee vain hämilleen, jos sitä myöhemmin nuhdellaan väärään paikkaan tehdystä lammikosta tai kasasta. Kuonon painamisesta pissalätäkköön tai kakkakasaan ei ole mitään hyötyä. Torut "rysän päältä" koiran juuri tehdessä asioita väärään paikkaan ovat paikallaan, mutta nopein tie oppimiseen on runsas kehuminen koiran onnistuessa tekemään asiat oikeaan paikkaan. Pienen pennun pidätyskyky ei ole aikuisen tasolla joten vahinkoja sattuu. Pidättelyaikoja on syytä pidentää pikkuhiljaa. Jos pentu pääsee aina parin tunnin välein ulos, ei siltä voi olettaakaan että se ymmärtäisi pidättää, kun se jätetään kotiin yht'äkkiä kahdeksaksi tunniksi yksin. Siistiksi oppiminen on hyvin yksilöllistä. Kun pentu on niin painava, että sitä ei enää jaksa kantaa portaita ylös, on se jo samalla niin iso että se voi kävellä portaat ylöspäin. Alaspäin käveleminen on vaikeampaa ja rankempaa koiralle, joten jos mahdollista, olisi hyvä jos pentua pystyttäisiin jonkin aikaa kantamaan edes alaspäin portaita. Kun pentu alkaa itse kävelemään portaita myös alaspäin, on varmistuttava, että se ei missään tilanteessa pääse liukastumaan ja putoamaan portaita alas tai muuten satuttamaan jalkojaan.

PENTU & LAPSI

Lapselle aletaan opettaa koiran käyttäytymistä ja kieltä jo ennen pennun saapumista. Lapsen tulee ymmärtää miltä koira näyttää ollessaan vihainen tai hermostunut, milloin koira osoittaa tahtovansa olla rauhassa, jotkut koirat ahdistuvat halailusta tai suukottelusta. Oma koira yleensä tottuu lasten kanssa oloon eikä välitä lapsen ylitsevuotavasta huomiosta, vieras koira voi suhtautua huomioon arvaamattomasti. Lapsille tulisi opettaa pienestä pitäen, että vieraaseen koiraan ei tule koskea ilman omistajan lupaa.

Lapselle neuvotaan kuinka koiraa silitetään ja millaisesta rapsuttelusta koira pitää. Koiran päällä ei saa istua, eikä koiraa saa kiskoa turkista tai korvista. Aikuisen tulee valvoa koiran ja lapsen yhteiseloa vahinkojen välttämiseksi, vaikka oma koira suhtautuu hyvin lapsiin, älä jätä lasta yksin koiran kanssa. Etenkin lasten ollessa pieniä kannattaa käyttää oviaukkoon kiinnitettäviä lapsiportteja. Lapsi ei saa häiritä nukkuvaa koiraa, koiralla on oma paikka jonne lapsella ei ole asiaa. Koiralle opetetaan oma paikka jossa se saa olla rauhassa.

Lapsi saa ottaa pennun syliin vain istuessaan lattialla, näin pentu ei pääse loukkaantumaan jos lapsen ote lipeää. Aikuisenkin on joskus haastava saada rimpuileva pentu pysymään käsissään. Koira joka on kipeä tai sairas ei tule päästää lapsen luo, koiran käytös voi poiketa huomattavasti normaalista.

Koiraperheen lapset oppivat lukemaan koiran eleitä ja olemaan rauhallisesti myös vieraiden koirien lähettyvillä. Koiraa ei voi ostaa lapselle lahjaksi, koiran hoito on aina aikuisen vastuulla. Lapsi voi kuitenkin osallistua koiran hoitamiseen yhdessä vanhemman kanssa. Lapsen asemaa koiran silmissä vahvistavat mm. hoitotoimenpiteet, ruoan antaminen ja pienet koulutushetket, joissa lapsi palkitsee koiraa oikeasta toiminnasta. Koirasta huolehtiminen opettaa lapselle vastuunkantoa ja vahvistaa koiran ja lapsen suhdetta. Koiranpennun ulkoilutus ja hihnakäytöksen opettelu vaativat aikuisen osallistumista. Lapsi voi taluttaa pentua, mutta aikuisen tulee opastaa miten pentua käsitellään ja kuinka talutushihnaa tulee käyttää. Aikuisen canarion lenkityksestä vastaa kuitenkin aikuinen. Lapsiperheeseen sopii parhaiten hyvähermoinen koira, jolle kynnys käyttää hampaitaan on hyvin korkea.

HAMPAAT & KYNNET

Pennulla on 28 terävää maitohammasta. Noin neljän kuukauden iässä se alkaa vaihtaa niitä pysyviin hampaisiin ja noin kahdeksan kuukauden iässä urakka on valmis. Kun pentu alkaa vaihtaa hampaitaan, kannattaa pennulle järjestää kovaa purtavaa ja paljon muuta ajateltavaa, jotta se tuhoaisi mahdollisimman vähän kodinirtaimistoa. Joskus käy niin että maitokulmahampaat ovat vielä tiiviisti paikoillaan kun pysyvät hampaat jo yrittävät pyrkiä esiin. Tällöin voi esim. vetää rättiä pennun kanssa jotta hampaat irtoaisivat, mutta liian kauaa ei kannata yrittää kotikonsteilla. Kun eläinlääkäri poistaa juuttuneet hampaat ajoissa, ei synny vakavia purentavirheitä.

Koiran suu kannattaa tarkistaa kuukausittain. Useamminkin jos toimenpide tarvitsee totuttelua. Kotitarkastuksessa käydään läpi silmämääräisesti huulet, suupielet, suunsisäosa, kieli sekä hampaat. Terve suu ei juurikaan haise. Koirat eivät varsinaisesti pidä hampaiden ja suun koskettelusta, muista palkita koirasi toimenpiteiden aikana !

Kynnet leikataan säännöllisesti pentuiässä noin kerran viikossa. Aikuiselta koiralta kerran kahdessa viikossa. Kynsien kasvunopeus on sekin kuitenkin yksilöllistä. Toisten kynnet kasvavat nopeammin ja myös vuoden aika vaikuttaa kynsien kulumiseen. Kynsien hoitoon kannattaa paneutua alusta asti säännöllisesti, näin vältytään myöhemmiltä ongelmilta. Kynnen sisällä kulkee ydin, jossa on verisuoni ja hermo. tämä ydin kasvaa kynnen mukana ja jos kynnet pääsevät ylipitkiksi, myös ydin venyy ja sen jälkeen on hankalaa saada takaisin haluttu kynnen pituus. Kerrallaan kynnestä katkaistaan vain kärki, kun tämän tehdään säännöllisesti, ydin ei pääse kasvamaan liian pitkäksi. Mikäli vahingossa leikkaa liian syvälle, ei siitä tarvitse pelästyä, pieni verenvuoto lakkaa nopeasti ihan itsestäänkin. Älä missään tapauksessa lopeta kynsien leikkuuta siinäkään tapauksessa kesken vaan hoida homma loppuun. Ylipitkät kynnet ovat arat vaurioille, tarttuvat kiinni ja saattavat repeytyä koiran liikkuessa maastossa ja pakottavat tassun väärään asentoon.

ULKOILU & LIIKUNTA

Pentuaikana Canarion liikuttaminen (kuten myös ruokkiminen) on tarkkaa puuhaa.

Heti pennun tultua uuteen kotiin, on sitä syytä alkaa käyttää yleisillä paikoilla. (Tarttuvien tautien riski on tällöin tietenkin suurempi, joten jokainen pennunomistaja päättäköön itse, aloittaako sosiaalistumisharjoitukset heti vai vasta rokotusten tultua voimaan.) Tässä ikävaiheessa pentu oppii parhaiten uutta ja onkin tärkeää että se saa kontakteja kaikkeen, mihin se tulee saamaan kontakteja aikuisenakin, esim. muihin koiriin, lapsiin, rollaattorimummoihin, isoihin miehiin, hattupäisiin miehiin jne. Pentua kannattaa viedä myös erilaisiin tiloihin kuten kerrostaloihin, halleihin jne. Autoiluakin on syytä harjoitella.

Harjoiteltaessa on varmistuttava että pentu ei saa negatiivisia kokemuksia! Pentu muistaa pahat kokemukset ihan samalla tavalla kuin hyvätkin kokemukset eli koko lopun ikänsä. Pennun immuniteetti ei tässä iässä ole täydellinen. Emon maidosta saatu suoja alkaa heiketä, eikä rokotusten suojaa vielä ole. Tästä huolimatta pentua kannattaa sosiaalistaa oman kodin ulkopuolellakin.

Tässä ikävaiheessa pennun lenkittäminen on ehdottomasti kielletty! Liikunta tapahtuu irrallaan esim. metsässä tai muussa turvallisessa paikassa kaukana autoteistä. Eri asia ovat tietysti "sossuharkat" kaupungilla, joissa pentu on hihnassa. Pentua ei ole tarkoitus lenkittää kaupungillakaan! Sen kanssa voidaan esim. istua penkillä ja katsella ohi kulkevia erinäköisiä ihmisiä ja koiria. Vielä parempi jos joku tarjoutuu paijaamaan pentuasi!

En suosittele hankittavaksi minkään ikäiselle koiralle ns. kela-talutinta ( Flexi). Koira oppii tällaisessa taluttimessa päättömäksi poukkoilijaksi ja on liikenteessä hengenvaarallinen sekä itselleen että muille tiellä liikkujille. Kun koiralle haluaa antaa liikkumavapautta on parempi opettaa se olemaan irti turvallisilla alueilla (metsä, pellot, kentät jne... ) tai reilusti kytkettynä kun siihen on tarvis. Koira oppii nimensä kun sitä käytetään aina sitä puhuteltaessa ja luoksetuloa harjoiteltaessa se kannattaa aina palkita ruhtinaallisesti makupaloin ja kehuin. Näin se oppii yhdistämään luoksetulon aina johonkin mieluiseen.

Luoksetulon harjoittelu kannattaa aloittaa jo heti pienenä leikin varjolla. Pentua pidetään vapaana turvallisessa paikassa. Silloin tällöin pentu huudetaan iloisella äänellä luokse, ja kun se tulee, sitä kehutaan ruhtinaallisesti, annetaan namia ja päästetään välittömästi takaisin juoksemaan. Vaikka pentu ei tulisi heti, vaan pitkän mairittelun jälkeen, on sitä kehuttava kovasti ja annettava namia ja päästettävä taas menemään.Koiraa ei koskaan saa rangaista, kun se on tullut käskystä luokse, vaikka sillä olisi mennyt vuosi! Myös äänensävyn on huudettaessa oltava iloinen, kukapa sitä vihaisena karjuvan omistajan luokse uskaltaisi mennä! Vaikka temppuilua aluksi esiintyisikin, lopulta koira oppii, että aina kun omistajan luokse menee, sieltä saa kehuja ja nameja eikä edes joudu kiinni vaan pääsee takaisin kirmaamaan. Jos koiran ottaa joka kerta kiinni, kun sen huutaa luokse, se oppii, että sen ei kannata tulla. Siksi on hyvin tärkeää pyytää koira luokse useita kertoja ulkoilun aikana myös silloin, kun siihen ei ole oikeasti tarvetta. Koiraa, jonka luoksetulokoulutus on vielä kesken, ei ikinä kannata päästää irti, jos on vähänkin kiire. Aivan varmasti koira alkaa temppuilla juuri silloin, ja omistajan on vaikea pitää hermonsa kurissa...

ROKOTUKSET

Rokotusten ollessa kunnossa pentu on valmis tutustumaan erilaisiin ympäristöihin ja toisiin koiriin. Uusiin ihmisiin tutustuminen on myös tärkeää. Pentu saa hyvät lähtökohdat kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi.

Koirien perusrokotusohjelmaan kuuluvat rokoukset penikkatuatia, raivotautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvoviruksen aihettamaa ripulia vastaan.

Penikkatauti
Virussairaus jonka oireet ovat hyvin monimuotoiset. Kuume, silmätulehdukset sekä hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet ovat tyypillisiä taudin ensivaiheessa. Myöhemmin todetaan erilaisia hermosto-oireita. Tauti on invalidisoiva ja johtaa usein koiran lopettamiseen tai kuolemaan.

Raivotauti
Vesikauhu on rabiesviruksen aiheutama keskushermostotauti, joka johtaa eläimen kuolemaan. Tartunnan saanut eläin voi levittää tautia syljen välityksellä esimerkiksi purman ksutta. Tauti voi tarttua kaikkiin nisäkkäisiin eli myös ihmiseen.

Tarttuva maksatulehdus
Virustauti joka on nykyään harvinainen rokottamisen yleistyttyä. Rokottamattomille koirille virus aiheittaa vakavan taudin johon erityisesti pennut usein menehtyvät. Sairastuneilla koirilla on yleensä kuumetta ja turvotusta eripuolilla sekä oksentelua ja ripulia.

Parvovirus
Aiheuttaa rajun ripulin. Verisen ripulin lisäksi koira oksentaa ja on kuumeinen. Pennuilla virus saattaa myös aiheuttaa sydänlihastulehduksen joka johtaa kuolemaan.
Kennelyskää ehkäisevän yhdistelmärokotteen ottamista suositellaan usein näyttelyissä käyville koirille.

Leptospiroosirokotetta suositellaan koirille jotka matkustavat mihin joissa tartunta on yleinen.

Pennut saavat kasvattajan luona matolääkkeen (sisäloishäätö) kolmen ja kuuden viikon iässä. Seuraava madotus annetaan pennun siirtyessä uuteen kotiin ja ennen ensimmäistä rokotetta ( n 11vkoa.) Tästä eteenpäin koiralle annetaan matolääkitys pari kertaa vuodessa ja aina ennen rokotusta.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Hyvä pennun omistaja on luotettava ja motivoiva, tekee hyviä aloitteita. Leikkii ja osaa palkita taitavasti. Osaa ehkäistä ei-toivottuja käytöksiä. Osaa ennakoida ja suunnitella. Itsevarmuus, hankkii lisää tietoa ja osaa hyödyntää sitä. Oppii eläimen oppimiskyvystä ja elekielestä tullen itsevarmemmaksi koiran ohjaajaksi. Kukaan ei ole seppä syntyessään, pennun kanssa opitaan paljon uutta yhdessä ja kehitytään jatkuvasti.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Koiranäyttelyihin ja muihin harrastuksiin toivoisin kasvattieni osallistuvan, mikäli koiralla on edellytyksiä siihen. Kasvattajan on mukava saada työnsä tuloksia myös muiden nähtäville, ja lisäksi näyttelyt ja harrastukset ovat tärkeä osa jalostustyötä.

::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::